Arki hanskassa, not...

Ölinää, mölinää. Kakka vaipassa. Ovi käy monta kymmentä kertaa minuutissa. Lumisia askeleita olohuoneessa. Keskeytyksiä. Likaiset astiat ruokapöydällä. Koneen tyhjennys. Edes yhtä ajatusta ei ehdi saattaa loppuun. Yritän pohtia olisiko helpompaa käydä päivätöissä. Olisiko kaikki kasat odottamassa illalla raivausta vai jäisikö kaikki nämä kasat, majat, astiaröykkiöt syntymättä, jos kaikki kuskattaisiin muualle aamupalalle. Olisiko illalla siistiä. En pysty edes pukeutumaan, ilman että pitää käydä kieltämässä, kommentoida, kuunnella kiljuntaa, samalla keräillä tavaroita, miettiä olisiko sittenkin pitänyt lähettää eskariin tuo vatsaa valittava, joka nyt möykkää, rymyää, askartelee ja rakentaa. Jäimme kaikki sisälle, sisällä kolme lasta on sama kuin kaaos ja kakofonia. Miten tämä arki kesytetään. Väsynyttä, loputonta, keskeytymätöntä  multitaskaamista, vain vähän viisautta ja kärsivällisyyttä, kuitenkin sydän pullollaan rakkautta, jonka ilmaisuun jää liian vähän energiaa.